Islannin kuumat lähteet ja geotermiset altaat

Katso joitain lempipaikoistamme mitä tulee kuumaan veteen pulahtamiseen Islannissa ja tutustu erilaisiin superkylpypaikkoihin aina upeista laguuneista postikorttimaisiin yleisiin uima-altaisiin. 

Katso Lomat-sivu ja näet, miten voit suunnitella matkan, johon kuuluu joitain Islannin suosituimmista geotermaalisista kylpypaikoista, kuten Blue Lagoon, Sky Lagoon ja Laugarvatn Fontana.

Katso yllä olevasta kartasta mahtava valikoima kylpypaikkoja pitkin maata.

Tässä Icelandairin raportissa journalisti Joseph Phelan tutkii islantilaisten pitkäaikaista viehtymystä tähtien alla kylpemiseen oli sitten sadetta, aurinkoa tai napaseudun yö. Hän kysyy, miksi näin on, kun otetaan huomioon maan läheinen sijainti napapiiriin.

Kylpemisen riemu

Islanti, kuten sen nimikin viittaa, on maa, jossa sää voi olla äärimmäisen jäätävää. Talvikuukausien aikana lämpötila käy harvoin 0 °C:n yläpuolella, ja ilma on usein paljon kylmempikin pohjoisissa kaupungeissa, kuten Akureyri tai Raufarhöfn, joissa lämpömittari näyttää usein -15 °C.

Jopa näillä pakkasen puremilla alueilla islantilaiset uivat, kylpevät ja rentoutuvat joissain maan (noin) 127 ulkoaltaasta vuodenajasta riippumatta.

Islantilaisten pakkomielle kylpemiseen, jopa kaikkein huonoimmassa säässä, on jotain, mikä voi vaikuttaa hämmentävältä ulkopuoliselle. Miksi se on niin suosittua? Miksi islantilaiset ovat niin ihastuneita ajatukseen ulkoaltaissa kylpemisestä ja rentoutumisesta arktisen taivaan alla?

Kuva: Krossneslaug, Westfjords.

Islantilaiset ovat pitäneet ulkokylvyistä jo hyvin pitkään. Snorralaug, geotermaalinen allas Reykholtissa, Länsi-Islannissa, on ottanut kylpijöitä vastaan jo vuodesta 1178 (sinä vuonna se on ensimmäisen kerran mainittu kirjallisissa lähteissä). Sitä lämmittää lähellä sijaitseva kuuma lähde, joka tunnetaan paikallisten kesken ’Skriflana’. Snorrelaugin vedet ovat lämpimät läpi vuoden, ja se on yhtä suosittu tänään kuin lähes vuosituhat sitten.

Islannissa on monia muitakin muinaisia kylpypaikkoja, kuten Grettislaug, joka on ollut olemassa vähintään 1100-luvulta, ja Gvendarlaug, joka on nykyisin kansallismonumentti. Sturlungan saagan mukaan sitä kunnioitettiin 1200-luvulla niin suuresti, että sen siunasi Hólarin piispa Guðmundur.

Ulkona olevat uima-altaat ovat paljon uudempi lisä Islannin vapaa-ajanviettoon, mutta yhtä pidetty.

1900-luvun alussa, huolimatta rakennusmateriaalien puutteesta ja siitä, että Islannilla oli monia taloudellisia vaikeuksia, useita altaita rakennettiin vapaaehtoisten toimesta paikallisten kuntien tuella. Ensimmäinen näistä oli Seljavallalaug (kuva alla), joka valmistui vuonna 1923 ja jossa voi viihtyä vielä nykyäänkin.

Motivaatio altaiden rakentamiseen oli yksinkertaisesti se, että haluttiin tarjota islantilaisille turvallinen paikka oppia uimaan. Siihen aikaan kalastus oli maan ykkösteollisuus ja päätettiin, että liian moni kuoli merellä, koska ihmiset eivät selvinneet jäisissä vesissä jouduttuaan laidan yli. Islannissa ihmiset olivat sitä mieltä, että uiminen oli tarpeellinen taito.

Tämä omistautuminen uimakoulutukselle on kestänyt aikaa, ja uimatunnit ovatkin pakollisia kaikille oppilaille.

Vaikka altaat ovat todella käteviä, islantilaisten rakkaus ulkona kylpemiseen on paljon muutakin kuin vain uimataitojen kehittämistä. Monet Islannin altaista, kylpylöistä ja laguuneista ovat käytössä monenlaisiin tarkoituksiin ja vetävät puoleensa tuhansia ihmisiä päivittäin iästä riippumatta.

”Monille altaat ovat tärkeä osa heidän sosiaalista elämäänsä,” Katrín Guðmundsdóttir kertoo. Hän on etnologi, joka opiskeli Islannin yliopistossa ja joka on käyttänyt aikaa tutkiakseen, miksi ulkokylpylöillä on niin erityinen paikka islantilaisten sydämissä.

”Olen tutustunut ihmisiin, jotka tapaavat päivittäin juodakseen kahvia altailla. Yhdellä ryhmällä Westfjordsilla on lukuryhmä, joka tapaa altailla kerran viikossa puhuakseen kirjoista.”

Altaat ovat paljon monipuolisempi kuin alkuun ehkä kuvittelisi.

”Ne ovat hyvä treffipaikka ja täydellinen paikka tavata ystäviä, joilla on lapsia,” etnologian kuraattori Helga Vollertsen Islannin kansallismuseosta lisää. ”Joskus altailla on elokuvailtoja, uimakisoja, jumppaa, meditaatiokelluntaa ja paljon muuta. Joitain altaita käytetään myös siihen, että lentoyhtiöiden miehistöt harjoittelevat, mitä tehdä veteen laskeutuessa.”

Helgan mukaan geotermaaliset altaat ovat Islannissa käytännöllisiä, kustannustehokkaita ja palvelevat monia tarkoituksia. ”Vesi on lämmintä, rentouttavaa ja halpaa,” Helga toteaa. ”Lämmin vesi ei ole resurssi, jonka käyttöä meidän yleensä tarvitsee ajatella.”

Koska Islannissa on paljon geotermaalista aktiivisuutta, suurin osa maan kodeista, yrityksistä ja tiloista lämmitetään geotermaalisella vedellä. Sitä on paljon, se on halpaa ja luotettavaa.

”Pimeinä, kylminä talvikuukausina”, Helga lisää, ”nämä altaat auttavat kausimasennuksen kanssa, ja erityisesti ne, jotka tarjoavat jumppaohjelmia, ovat suosittuja vanhusten, raskaana olevien ja ylipainoisten tai kroonisista sairauksista kärsivien parissa. Vesi auttaa kivun kanssa.”

Islantilaisille ajatus uimisesta tai ulkoaltaista on niin syvällä kulttuurissa, ettei sitä kannata analysoida. Heille se on keskeinen osa islantilaista perinnettä. Tärkeä kysymys jää silti ilmaan: miksi ulkoilmakylvyt ovat niin paljon suositumpia tässä kylmässä Pohjois-Atlantin maassa kuin oikeastaan missään muualla maailmassa?

Kuva: ilmakuva kylpijöistä Secret Lagoonissa, Fluðirissa. Kuva: Ragnar Th. Sigurdsson.

”Huonon sään takia ja katuelämän puuttuessa altaista on jollain tapaa tullut paikka, jossa toisilleen vieraat ihmiset ja naapurit voivat jutella,” Katrín selittää. ”Ihmiset voivat olla ilmasta riippumatta lämpimässä ja turvassa altaissa. Niissä voi keskustella, tai jos et ole sillä tuulella, voit nauttia yksin olosta. Se on täysin hyväksyttyä.”

Katrín ehdottaa, että oli kyseessä uiminen tai kylpeminen, se laittaa ihmiset samalla viivalle, ja hän uskoo, että se voi olla yksi syy Islannin altaiden jatkuvalle suosiolle. ”Ihmiset pesevät ulkona omaavansa statuksen pois uima-altaalla. Puolialastomana oleminen asettaa heidät samalle viivalle,” hän toteaa.

Lisäksi hän uskoo, että viimeisen vuosisadan aikana tarve opettaa lapsille uimista on myös osallisena siihen, että ihmisillä on positiivinen mielipide ulkona kylpemisestä.

”Kun altaita alkoi ilmestyä, ihmiset ymmärsivät, että niiden avulla saattoi välttää hukkumiset, mutta että ne olivat myös keino tavata muita ja hauska leikkipaikka lapsille. Nykyään niiden arvoa nostaa myös yhteys luontoon. Ihmiset voivat liikkua ja rentoutua vedessä, mutta he saavat myös nautintoa ympäristöstä, oli se sitten vuoristoa, merta, tähtiä, lunta tai puita.”

Islanti nimetään tasaisin väliajoin maailman vihreimpien maiden joukkoon World Economic Forumin ympäristöystävällisyysindeksissä, Reykjavikia taas pidetään yhtenä maailman kestävimmistä kaupungeista ja on suunniteltu, että se olisi täysin vapaa fossiilipolttoaineista vuoteen 2050 mennessä. Luonnon kokeminen ja arvostaminen on epäilemättä toinen syy ulkoaltaiden suosioon.

Opintojensa aikana Katrínille selvisi myös, että monet ihmiset pitävät altaita ihanteellisena paikkana ”puhdistautua huonosta fiiliksestä”, ja monet vertaavatkin ulkokylpykokemusta joogaan tai vaeltamiseen. Altaat antavat mahdollisuuden paeta arkea, rentoutua ja pohdiskella ja oleskella keskellä upeita maisemia.

”Olen myös kuullut yhä enemmän, että altaat antavat ihmisille mahdollisuuden paeta kiireistä elämää. Altaassa puhelin pitää laittaa pois, ettei se pääse häiritsemään. Vanhemmat kertovat minulle, että heistä on ihanaa käydä altailla, jotta he voivat viettää aikaa lastensa ja perheen kanssa ilman, että kukaan pääsee käsiksi puhelimeensa.”

Kuva: Auringonlasku Sky Lagoonissa, Reykjavíkissa.

Aðalheiður Ósk Guðmundsdóttir, Vök Baths -kylpylän, joka on geoterminen kylpylä (kuvassa alla) Itä-Islannissa, toimitusjohtaja uskoo, että islantilaiset syntyvät pitäen ulkoilmakylvyistä. ”Olemme kovia viikinkejä täällä,” hän toteaa. “Se on syvällä kulttuurissamme. Pidämme kuumassa vedessä rentoutumisesta, ja pidämme viileästä tuulenhengestä, joka vilvoittaa, kun olemme paikallisissa altaissa tai kylpylöissä.”

Aðalheiður vihjaakin, että ulkoaltailla on monissa osissa Islantia samanlainen asema kuin kahviloilla tai baareilla. ”Voit mennä ystävien kanssa tai yksin ja sitten käydä kivoja keskusteluja tuntemattomien ihmisten kanssa tai vaikka väitellä politiikasta,” hän kertoo.

”On ihmisiä, jotka aloittavat päivänsä aina reissulla altaalle. Olen nähnyt monia ystävyyksiä puhkeavan täällä [Vökissä]. Toisilleen vieraista on tullut nopeasti parhaita ystäviä. Jos istut joka päivä samassa altaassa samojen ihmisten kanssa, ei kestä kauaa, kun siirrytään tervehdyksistä keskustelemaan kaikesta aina avioliitosta lastenkasvatusneuvoihin!”

Tietoisena siitä, että kylpylät ovat monille islantilaisille yhteisökeskuksia ja vapaa-ajanviettopaikkoja Aðalheiður on ryhtynyt laajentamaan Vökin tarjontaa. Aðalheiður järjestää monenlaisia kylpylään perustuvia rentoutus- ja meditointitapahtumia ja myöntää, että on alkanut ”muutella asioita”.

”Yritämme aina olla hieman erilaisia,” hän sanoo. ”Meillä käy niin monia paikallisia, että koetamme innovoida ja keksiä uusia asioita. Meillä on esimerkiksi laulaja ja kitaristi soittamassa talvisin, ja suunnittelemme jo muutamia yllätystapahtumia ensitalveksi.”

Aðalheiðurin haluaa kuitenkin pitää joitain ideoita salassa ja kertoo, että järjestää tapahtuman, jota hän kutsuu nimellä ”Hættu að væla komdu að kæla” eli ”Älä valita, vaan viilennä”. Sen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä uimaan Urriðavatn-järvessä keskitalvella.

”Se kunnon adrenaliinipiikki, mutta se on todella terveellistä!” hän toteaa.

Ulkotiloissa kylpeminen on niin olennainen osa islantilaista perintöä, että vuonna 2021 Jón Karl Helgason, joka on yksi Islannin tunnetuimmista ja rakastetuimmista elokuvantekijöistä tuotti ja julkaisi dokumentin tästä tavasta maan kulttuurissa.

”Uima-allastarinat”, jota Helgason on kutsunut ”visuaaliseksi esitykseksi Islannin uima-altaista”, korostaa Islannin ulkona olevien kylpypaikkojen ”ainutlaatuista merkitystä”. Dokumentti sallii katsojien kuulla altaiden vakiokävijöiden mielipiteitä ja näyttää uimisen positiiviset vaikutukset Islannissa kansanterveyteen. (Katso alta dokumentin traileri.)

”Aikomukseni oli esitellä Islannin uima-altaita ja niihin liittyvää kulttuuria sekä menneisyydessä että nykyhetkessä,” Helgason kertoo. ”Suomalaisilla on saunat, briteillä pubit, ranskalaisilla kahvilat. Meillä islantilaisilla on uima-altaamme.”

Helgason uskoo, että Islannin ulkouima-altaat – ja monet luonnon lämmittämistä pienistä altaista – auttavat islantilaisia ”harjoittamaan fyysistä ja henkistä hyvinvointia” ja että ne auttavat merkittävästi ihmisiä puhumaan toisilleen.

”Islantilaiset ovat luonteeltaan aika varautuneita,” hän sanoo. ”Kun he solahtavat lämpimiin, helliviin allasvesiin, he pääsevät estoistaan ja muuttuvat puheliaiksi ekstroverteiksi. Erilaiset ihmiset tulevat sosiaalisimmiksi rentoutuessaan altaissa, ja niissä käydään kaikenlaisia keskusteluja.”

Kuva: Laugarvatn Fontana, allaskompleksi järvenrannalla.

Maassa jo vierailleita tai tulevia vierailijoita tuskin hämmästyttää, että islantilaiset rakastavat ulkoaltaita. Monet Islannin parhaista turistipaikoista, kuten Blue Lagoon, Sky Lagoon ja Laugarvatn Fontana, ovat omistautuneet tarjoamaan lomailijoille mahdollisuuden kokea eräs Islannin tärkeimmistä vapaa-ajanviettomuodoista, joten ne ovat monesti turistien listan kärkipäässä.

Katrínin mukaan halu tutkia kaikki maan altaat ei vaivaa vain turisteja.

”Eräs seikka uima-altaisiin liittyen islantilaisilla on se, että käytti niitä säännöllisesti tai ei meillä kaikilla tuntuu olevan hinku vierailla niissä, kun matkaamme pitkin saarta. Meillä on onnea, että meillä on näin kaukana pohjoisessa tällaista luksusta.”

Kuva: Revontulet Mývatn Nature Bathsin yllä.

Yhteisöjen uima-altaat on suunniteltu miellyttämään kaikkia. Yleisesti ottaen useimmissa paikoissa on keskusallas, joka on usein noin 25-metrinen. Sitä käyttävät niin kuntouimarit kuin uimaan opettelevat. Altaiden lämpötila on yleensä 27–30 °C . 

Lisäksi yhteisöjen uimapaikoissa on yleensä valikoima pienempiä, lämpimämpiä altaita, joita kutsutaan nimellä ’heitur pottur’ islanniksi. Niiden lämpötila on usein 38–40 °C, mikä on täydellinen lämpötila rentoutumiseen kylminä kuukausina ja lievittämään lihassärkyä kovemman uintikierroksen jälkeen. Monissa uimahalleissa on myös sauna tai höyrysauna sekä oleskelutiloja ja auringonottopaikkoja (toki vuodenajasta riippuen!) ja paikkoja jutella ystävien kanssa.

Ottaen huomioon, että Islannissa on valtava määrä yhteisöllisiä altaita, löydät varmasti jonkun toiveisiisi sopivan oli kyse sitten perheille sopivista altaista kiemuraisilla liukumäillä tai upeista maisemista tai höyryävistä kuumista pikkualtaista.

Yksin Reykjavíkissa voit jo valita 17 geotermaalisesta uima-altaasta.

Kuva: Ilmakuva Birkimelurin uima-altaasta, Westfjordsissa.

Mihin tahansa altaista päätätkin mennä, on kaikkialla Islannissa pakollista peseytyä ensin. Sinun on käytävä suihkussa ennen uimapukuun vaihtamista, jotta altaat pysyvät mahdollisimman puhtaina ja kemikaaleista vapaina kaikkien iloksi.

Saatat huomata suurten altaiden tai laguunien luona ”vartijoita”, jotka tarkkailevat, että ihmiset peseytyvät ennen uintia. Jos olet huolissasi muiden edessä suihkuttelusta, älä ujostele! Suihkut on jaettu miesten ja naisten osastoihin, ja suihkussa käyminen ei ole vain hyväksytty käytäntö vaan vaatimus kylpemään haluaville. Monet suihkut ovat yhteisiä, mutta isoimmissa altaissa ja laguuneissa on yksittäisiä suihkukoppeja.

Suihkun väliin jättäminen on varma tapa ärsyttää paikallisia. Katso ja opi!