Pingdom Check
03/01/2023 | 12:00 PM

Lopapeysan kieli

Islannin tunnettu villapaita on täydellinen lohtu talven kylmyyteen. Sen nimi on ”lopapeysa” (tai lyhyeltä nimeltään ”lopi”) ja se on nykyään kansallinen ikoni – sekä tietenkin täydellinen tuliainen Islannin-matkalta.

Kerromme seuraavassa lisää siitä, miksi Islannin lopapeysat ovat ainutlaatuisia, ja tutustumme uuteen kirjaan, joka sukeltaa syvemmälle tämän ihastuttavan neuleen tarinaan.

Mikä lopapeysa on?

Lopapeysa on villapaita, joka on tehty vain islantilaisten lampaiden villasta. ”Lopapeysa” nimenä on yhdyssana: ”lopi” viittaa langan nimeen ja ”peysa” tarkoittaa paitaa.

Se kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta tämä villapaita on rakas kaikille islantilaisille iästä ja sukupuolesta riippumatta, ja näet todennäköisesti Islannin-lomasi aikana niitä melkoisen määrän.

Mitkä ovat lopapeysalle ominaisia piirteitä?

Oikea lopapeysa-neule on aina käsin neulottu (ei siis koneella) ja siinä käytetään lopi-nimellä tunnettua islantilaista villaa.

Islannin lampaiden villa on omalaatuinen yhdistelmä peitin- ja pohjavillaa. Peitinvilla on pitkää, lujaa ja vedenkestävää, kun taas pohjavilla on ohutta, pehmeää ja eristävää, mikä tarkoittaa hyviä eristysominaisuuksia. Lopi-lanka itsessään on kehräämätöntä, joten nämä ominaisuudet pysyvät muuttumattomina. Islannin lampaat – ja niiden myötä myös nämä islantilaiset villapaidat – ovat siis sopeutuneet täydellisesti paikalliseen ilmastoon.

Alun perin islantilaiset lopapeysa-paidat neulottiin luonnollisista ”lampaan väreistä” eli mustasta, ruskeasta, kermanvalkoisesta jne. Nykyään niitä on saatavilla erilaisilla väri- ja kuvioyhdistelmillä.

Pyöreä kaarroke on kaikkein tunnistettavin osa perinteistä islantilaista villapaitaa. Vaikka se saattaisikin ajatuksena näyttää vanhanaikaiselta, moderni lopapeysa-kuvio on itse asiassa peräisin 1900-luvun puolivälistä. Ensimmäinen pyöreän kaarrokkeen malli, joka sai inspiraationsa norjalaisista villapaidoista ja Grönlannin helmikaarrokkeista, julkaistiin neulelehdessä vuonna 1956.

Lopapeysa-villapaitoja on saatavilla eri tyyleissä, mutta yleisimpiä ovat vetoketjulliset, puolivetoketjulliset tai vetoketjuttomat vaihtoehdot. Jotkin lopit on myös neulottu villatakkityyppisiksi nappeineen.

Kuva alla: ”Järvirannan lopi” ja lupiineja.

lopi-23-lupins

Miten lopapeysaa käytetään?

No, tähän on helppo vastaus. Jos noudatat paikallisten esimerkkiä, lopapeysaa voi käyttää missä tahansa ja milloin tahansa. Festivaaleilla tai vaikka vaelluksilla.

Kerrospukeutuminen on tärkeä osa Islannin vaihtelevaan säähän varustautumista. Islantilaisen villan eristämisominaisuudet ovat erinomaiset, ja lopapeysa sopii parhaiten keski- tai päällikerrokseksi (eli ei suoraan ihoa vasten, sillä islantilainen lopi-villa ei ole yhtä hienojakoista kuin jotkin muut villatyypit, ja voi täten tuntua hieman karhealta tai kutinaa aiheuttavalta).

Tärkeä osa lopapeysa-villapaidan omistamista on sen kunnollinen huolto. Lopapeysan puhdistamisessa on syytä muistaa, että ne on aina pestävä käsin. Paras tapa lopapeysan pesemiseen on liottaa sitä hetki kädenlämpöisessä vedessä, jossa on hieman villalle tarkoitettua pyykinpesuainetta, ja pestä se sitten hellävaraisesti käsin. Hankaaminen tai liian voimakas puristelu voi vahingoittaa neuletta. Kun paita on puhdas, purista ylimääräinen vesi pois siitä varovasti ja jätä se kuivumaan pyyhkeen päälle.

Miten valitsen, minkä lopapeysan haluan?

Mietitkö, mistä ostaisit lopapeysan Islannissa? Paras vinkki aidon lopapeysa-villapaidan löytämiseen on ”Handknitted in Iceland” -merkinnän etsiminen. ”Designed in Iceland” -merkki voi viitata siihen, että lopapeysa on neulottu ulkomailla ja mahdollisesti jopa koneellisesti.

Lopi-vaihtoehtoja löytyy lukemattomia koon, mallin ja väriyhdistelmien osalta, kun tietää, mistä etsiä. Islannin maaseudulla saatat törmätä myynnissä oleviin paikallisten neulomiin villapaitoihin käsityöläisputiikeissa, majataloissa tai kahviloissa. Voit esimerkiksi ostaa perinteisiä islantilaisia villapaitoja eri kohdissa Golden Circle -kierroksen aikana, kuten vaikka Gullfossin ja Geysirin lahjaputiikeissa. Reykjavíkissa voit tutustua Handprjónasambandiðin eli Islannin käsinneulomisen yhdistyksen päätähuimaavaan valikoimaan.

Käsinneulotun lopapeysan hinta vaihtelee 8000ISK:n ja 20000ISK:n välillä (noin 55–135 €). Jos ostat täysin uuden paidan, hinta on todennäköisemmin kalliimpi, mutta jos haluat päästä halvemmalla, voit tutustua käytettyjen lopapeysa-neuleiden valikoimaan. Aitojen villapaitojen hinnat vaihtelevat Islannissa myös sijainnin perusteella ja ovat usein hieman kalliimpia Reykjavikissa pienempien kaupunkien paikallisiin liikkeisiin verrattuna. Nämä tiedot ovat kuitenkin ohjeellisia ja islantilaisten villapaitojen hinta vaihtelee paljon eri puolilla maata. Kannattaa tutustua käytettyjen vaatteiden liikkeisiin, jos haluat todella edullisen lopapeysan!

Jos haluat vieläkin erikoisemman matkamuiston, voit myös ostaa kaavan ja paikallista villaa ja neuloa itse oman versiosi! Alla tutustumme lopapeysan neulomisen taianomaiseen maailmaan ja kuvioiden suunnitteluun – ehkä saat inspiraatiota kokeilla sitä itse.

Lopapeysa: Historia, neuletekniikoita ja matkavinkkejä

Mitä lopapeysa oikein tarkoittaa, mistä se tulee ja miten voit tehdä sellaisen? Nämä ovat joitakin kysymyksiä, joihin neulesuunnittelija Joan of Dark (eli Toni Carr) ja kirjailija/valokuvaaja Kyle Cassidy pyrkivät vastaamaan kirjassaan Lopapeysa: A Knitter’s Guide to Iceland with Patterns, Techniques and Travel Tips (Lopapeysan säännöt: historia, neulomistekniikat ja matkavinkit), joka julkaistiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa syksyllä 2022.

Eygló Svala Arnarsdóttir haastatteli Joania ja Kyleä Icelandairin puolesta.

Kaikki sivun valokuvat ovat Kyle Cassidyn ottamia ja neuleiden kaavat sisältyvät Lopaleysa-kirjaan.

Lopapeysa_Cover_Image-resized

Maan kuviot

Joanin lopapeysakaavat saivat inspiraationsa Islannin luonnosta ja hänen omista kokemuksistaan Islannissa. Kaavoja ovat esimerkiksi ”Järvenrannan lopapeysa”, ”Kuumien lähteiden hattu” ja – hieman synkempänä vaihtoehtona – ”Mestaajan lyhyt viitta”. ”Kaikki nämä ajatukset tunkivat päähäni samaan aikaan, sillä jokainen vilkaisu ympärilleni antoi minulle roppakaupalla inspiraatiota”, Joan hihkaisee. ”Jos minulla olisi ollut toiset kaksi viikkoa käytettävänä, olisin helposti kehittänyt toiset 12 villapaitaa!”

Joanin kaavat saavat lisämaustetta Kylen muotokuvista, joissa ihmiset käyttävät Joanin lopapeysa-neuleita niitä inspiroineissa maisemissa. Kyle suunnitteli ja neuloi myös oman lopapeysansa Islannin-matkan aikana, mikä punoo hänen oman matkansa neulojana osaksi tarinaa. ”Kaikki siinä villapaidassa muistuttaa jostakin, mitä näimme tai teimme Islannissa, ja se tekee siitä erityisen tavalla, johon kaupasta ostettu paita ei pysty – vaikka oikea islantilainen isoäiti olisikin neulonut sen. Tekemäni villapaita kuvastaa kaikkea, mitä näin ja koin matkani aikana. Se on paras mahdollinen matkamuisto.”

Kiinnostava yksityiskohta Kylen villapaidassa on oranssi raita kaarroksessa, joka kuvastaa heidän näkemäänsä tulivuorenpurkausta. Joan mainitsee myös erityiset ristit, joita he näkivät erään kirkon lähellä ja jotka hän auttoi Kyleä lisäämään neuleeseensa.

Kuva alla: ”Kaikkialla-villapaita” Jökulsárlónin jäätikkölaguunilla.

lopi-23-jokulsarlon

Lopapeysan neulominen nopealla aikataululla

Joan opetti Kyleä neulomaan Zoomin kautta, kun he odottivat, että matkustusrajoituksia purettaisiin. ”Meidän oli tarkoitus lentää muutaman päivän kuluttua siitä, kun kaikki suljettiin”, Joan kertoo. He kävivät Islannissa tutkimassa lopapeysaa ja kokoamassa ajatuksia kirjaa varten loppuvuodesta 2019, ja tarkoituksena oli palata takaisin vuonna 2020 ja toteuttaa projekti silloin. COVID-19 pakotti heidät muuttamaan suunnitelmiaan, joten he päättivät ottaa kaiken irti kotiin juuttumisestaan. ”Kyle oppi todella nopeasti – enkä ole koskaan aiemmin opettanut ketään Zoomin välityksellä! Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Hän neuloi pian kuin vanha tekijä!”

Joan kannustaa kaikkia ainakin kokeilemaan neulomista. ”Opetusmenetelmänäni on aina ollut ’Kokeile. Eihän lopputulos voi olla niin huono?’ Jokin menee aina pieleen ja jokin repeää tai katkeaa, mutta kokeilemalla tiedät, mikä toimii ja mikä ei. Kun pääsimme Islantiin asti, hän neuloi omaa lopapeysaansa.” Kyle on samaa mieltä siitä, että kuka tahansa voi oppia neulomaan. ”Se oli helpompaa kuin luulin. Ei se ole pelottavaa, vaikka et olisikaan kokeillut sitä ennen.”

Kuva alla: Toinen kirjan tekijöistä, Joan of Dark, Stokksnesissä.

lopi-23-vestrahorn

Matka kuvioiden maailmaan

Lopapeysa-paitojen kuviot Joanin ja Kylen kirjassa sopivat niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin neulojille, ja erityisiin islantilaisiin tekniikoihin annetaan tarkemmat ohjeet. ”Meidän oli opeteltava islantilainen steekkaus eli neuleen leikkaaminen”, Joan kertoo, selittäen samalla miten kirja päätyi sisältämään paljon muutakin kuin vain kaavoja. ”Oli kiinnostavaa ottaa ihmisiä mukaan matkallemme kuvioiden maailmaan. Kaavakirjoja on niin monenlaisia. Kiinnostavinta onkin se, miten ne syntyivät. Mitä opimme Islannista ja näistä villapaidoista.” Joan oli yllättynyt siitä, miten innokkaasti ihmiset juttelivat heidän kanssaan ja jakoivat lopapeysa-neulontatekniikoitaan.

Lopapeysa-kirja on siis omalla tavallaan osa Islannin kulttuurin ja perinteiden sosiaalista tutkimusta, ja se sisältää haastatteluja Joanin ja Kylen matkallaan tapaamien ihmisten kanssa. He kaikki auttoivat selvittämään omalta osaltaan lopapeysan salaisuuksia. Siinä mielessä kirjaa voi pitää myös tietynlaisena salapoliisitarinana: Joan ja Kyle seuraavat punaista lopi-lankaa ajassa taaksepäin ja saavat selville lopapeysan alkuperän ja henkilön, jonka ensimmäisen kerran neuloi sellaisen.

Kirja on kirjoitettu niin, että myös ihmiset, jotka eivät neulo, voisivat nauttia siitä. Se sisältää matkavinkkejä ja Joanin, Kylen ja heidän tiiminsä seikkailuntäyteisen reissun tarinan niin kuvina kuin sanoinakin.

Kuva alla: Pienen pieni ja lunnikuvioitu.

lopi-23-young-boy

Koko kansan neule

Useimmat ihmiset ajattelevat, että lopapeysan perinteiden on oltava vuosisatoja vanhoja. ”Se oli varmaan kaikkein yllättävin löytömme”, Joan myöntää. ”Kun aloimme tutkia näitä villapaitoja, olin varma, että ne ovat olleet käytössä jo satojen vuosien ajan.” Vaikka islantilaisen villan käyttö lämpimien vaatteiden valmistukseen on tietenkin vanha ajatus, nykyään tuntemamme lopapeysa on kuitenkin peräisin 1950-luvulta. ”Se on luotu edelleen elävien ihmisten elinaikana. Oli todella upeaa päästä tapaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet mukana alusta asti ja tekivät joitakin ensimmäisistä lopapeysa-paidoista”, Kyle lisää.

Jotkin lopapeysa-neuleiden osat ovat kuitenkin oikeasti muinaisia. ”Saimme selville, että joitakin näistä islantilaisista kuvioista on kirjattu muistiin jo 1600-luvulta alkaen, joten kuvioiden historiaa on hyödynnetty jo vuosisatojen ajan. Kahdeksan terälehden ruusu on esimerkki kuviosta, jota on käytetty Islannissa satoja vuosia, ja ihmiset ottivat sen osaksi omaa villapaitamalliaan ja se siirtyi sitä kautta neulojalta toiselle”, Kyle intoilee. ”Keskustelimme monien 80- tai 90-vuotiaiden naisten kanssa, jotka olivat neuloneet jo pitkään. He totesivat, että kun he aloittivat neulomisen, kaavoja ei kirjattu muistiin: he vain katsoivat, mitä heidän ystävänsä tekivät ja ottivat siitä mallia omiin neuleisiinsa.”

Mitä enemmän hän oppi Islannin lopapeysan alkuperästä, sitä paremmin hän ymmärsi omia neuletöitään. ”Kun opin lisää, pystyin katsomaan jonkun muun lopapeysaa ja toteamaan, että tunnen kaikki nuo osaset. Voisin myös itse tehdä tuon. Se oli valaiseva kokemus, ja se tapahtui jotenkin täysin yhtäkkisesti. Yhtenä hetkenä vain tajusin, että tiesin, mitä näiden tekeminen vaati ja joitakin osia pystyisin kopioimaan vain siksi, että ymmärsin neulomisessa käytettävää kieltä.”

Kuva alla: Lunnikuvioitu lopapeysa Víkin mustalla rannalla.

lopi-23-vik

Arvostettua kansallista perintöä

Useimmilla islantilaisilla tuntuu olevan vähintään yksi lopapeysa-villapaita, jonka joku on heille tehnyt. He eivät juurikaan edes mieti asiaa ja yllättyvätkin usein, kun ulkomaalaiset pitävät niitä niin kiehtovina.

”Villalankaintoilijana ja neulojana minusta oli niin hienoa nähdä niitä... no, kaikkialla. Se on todella merkittävä osa kulttuuria”, selittää Joan kiinnostustaan lopepeysaa kohtaan. Hän mainitsee metallibändi Sólstafirin jäsenen Addin: hän kiertää maailmaa isoäitinsä tekemän lopapeysan kanssa ja on jopa joutunut korjaamaan sitä nahkapaikoilla, kun se on kulunut joistain kohdista puhki. Kyle nauraa ajatukselle siitä, että yhdysvaltalaisen metallibändin jäsen tekisi jotain vastaavaa. ”Mitä isoäidin tekemää sellainen metallibändi käyttäisi lavalla? Ei niin mitään! Perusajatuksenahan on se, että isovanhempasi eivät pitäisi koko bändistä!”

Joan toteaa, ettei Yhdysvalloissa ole mitään lopapeysaa vastaavaa. ”Maamme on kulttuurien sekamelska. Meillä ei ole mitään, minkä näkeminen aiheuttaisi heti ’tuo on amerikkalainen juttu’ -tyyppisen reaktion. Useimmat ihmiset ehkä ajattelevat cowboy-hattuja, mutta se ei ole koko maan kattava juttu samalla tavalla kuin lopapeysa. Kuten Kyle sanoikin, lähin vertailukohta meille on ehkä huppari, eikä se ole lainkaan niin kiehtova vaatekappale. On kiinnostavaa nähdä jotakin, joka on niin olennainen osa kulttuuria, että pelkästään sen näkeminen saa aikaan välittömän ’Islanti!’-ajatuksen päässäsi.”

Kyle lisää, että kotitekoisuus on olennainen syy paitojen merkittävyyteen. ”Monet ihmiset kertoivat meille, että lopapeysaa ei osteta. Joku tekee sen sinulle. Se on tavallaan osa kehitystäsi islantilaisena. Ne eivät ole vain lahjoja. Ne ovat näkyvä merkki jonkun käyttämästä ajasta ja rakkaudesta.” Joan on samaa mieltä. ”Vaikka ostaisitkin yhden kaupasta... joku on silti tehnyt sen. Turistina se on jännittävä ajatus.”

Kuva alla: Erilaisia villapaitakuvioita ja Fagradallsfjall purkautumassa taustalla.

lopi-23-volcano-background

Uusia ystäviä

Joan ja Kyle kertovat palaavansa varmasti Islantiin kokemaan kaiken, mitä he eivät ehtineet tehdä viime kerralla: he haluavat nähdä lunneja ja revontulia – ja tietenkin vierailla uusien ystäviensä luona. ”Islantia ei voi noin vain vetää yli käytyjen maiden luettelosta”, Joan toteaa.

Matkan kohokohtien joukossa Joan mainitsee erityisesti Hestalandin hevosfarmin, sillä hän rakastaa hevosia. ”Ihastuin tulivuoreen”, Kyle puolestaan kertoo. ”Silti mielestäni yksi upeimmista kokemuksista oli se, kun palasimme Reykjavíkiin se jälkeen, kun olimme kiertäneet maata muuten, ja näimme kävellessämme aiemmin tapaamiamme ihmisiä, jotka tuntuivat jo nyt uusilta ystäviltämme. Nämä ystävyydet kestävät edelleen. Minusta se oli kaikkein mullistavin osa matkaamme. Tulivuori oli hieno, mutta vielä hienompaa on se, että joku kertoo sinulle tekstiviestillä, kun tulivuori purkautuu.”

”Kaikkien kannattaa käydä Islannissa ainakin kerran”, Joan suosittelee. ”Hanki kirja, ota se mukaasi ja seuraa jalanjäljissämme!”

Kuva alla: Lopi luonnollisessa ympäristössään – Helgufossin lähellä, virran äärellä.

lopi-23-creek

---

Herbert Pressin julkaisema Lopapeysa – A Knitter’s Guide to Iceland with Patterns, Techniques and Travel Tips -kirja on saatavilla Amazonista, Islannissa Eymundsson-kirjakaupoista ja tilaamalla paikallisesta kirjakaupastasi tai lankaliikkeestäsi.